Mitä ovat kehitykselliset liikkeet ?
Kehitykselliset liikkeet, Fundamental Movements, muodostavat sarjan perusliikkeitä, joiden avulla ihminen on yhteydessä ympäristönsä kanssa. Kehitykselliset liikkeet ilmenevät jo vastasyntyneellä ja integroituessaan muodostavat perustan ihmisen vuorovaikutukselle toisten kanssa koko eliniän. Kuusi kehityksellistä liikettä ovat antautuminen, työntäminen, kurottaminen, tarttuminen, vetäminen ja irti päästäminen. Nämä liikkeet voivat ilmetä pieninä mikroliikkeinä, kuten silmänliikkeet ja kasvojen mikroilmeet sekä isompina raajojen tai koko kehon liikkeinä.
Kuusi kehityksellistä liikettä ovat antautuminen, työntäminen, kurottaminen, tarttuminen, vetäminen ja irti päästäminen.
Kehityksellisten liikkeiden avulla ihminen on yhteydessä omaan itseensä ja omaan kokemusmaailmaansa. Liikkeet ovat kuitenkin aina samalla suhteessa ympäristöön ja ihminen kommunikoi ja on vuorovaikutuksessa muiden kanssa näiden liikkeiden avulla sanallisesti ja kehollisesti.
Kehitykselliset liikkeet ilmenevät vastasyntyneellä heti syntymästä asti kun vauva hamuaa kohti rintaa. Kehitykselliset liikkeet tapahtuvat vauvalla aina suhteessa hoivaavaan aikuiseen ja varhaiset vuorovaikutuksen kokemukset muovaavat vauvan kokemusta itsestään koska kehitykselliset liikkeet peilautuvat hoivaajista käsin ja tapahtuvat aina vuorovaikutuksessa hoivaajan kanssa. Vauvan kasvaessa liikkeet laajenevat ja niitä tulee lisää. Imeminen on vauvan ensimmäinen liikemalli saada ravintoa, mutta hampaiden puhjettua sen merkitys pienenee. Liikkumisessa ryöminen ja konttaaminen väistyy, kun seisominen ja käveleminen mahdollistuu. Kehitykselliset liikkeet muovautuvat siis edellisen liikkeen pohjalle ja sisältävät aina aihion seuraavaan liikkeeseen. Näin ne muodostavat joustavan ja tarkoituksenmukaisen liikesarjan, jolla ihminen ilmaisee tunteitaan, halujaan, aikomuksiaan ja rajojaan.
Kehityksellisten liikkeiden jatkumo vauvan ensimmäisenä elinvuonna
Antautuminen (Yield)
Antautuminen tai painon antaminen alustalle on painovoimalle antautumista. Vauvan maatessa lattialla painovoima painaa kehoa alustaa vasten ja vauva voi antautua alustan kannatteluun. Vauva saa aistimuksia kehon kautta maatessaan erilaisilla alustoilla ja hoivaajan sylissä. Kehon saadessa painon tunteesta ärsykkeen, vauvan on mahdollista orientoitua tilaan ympärillään. Vauvan maatessa eri asennoissa, selällään, vatsallaan, kyljellään, hän saa aistimuksia oman kehonsa eri puolilta ja näin voi muodostua aistimus omasta itsestään kokonaisena. Antautumisen kokemus on pohja levolle. Jotta antautuminen voi tapahtua joustavasti, vaatii se hoivaajan tarjoamaa tukevaa pohjaa, turvallista kannattelua. Antautuminen on pohja kaikille aktiivisille liikkeille noustessa lattialta ylöspäin. Antautuminen tarjoaa perustan myös tutkia ja saada tukea kaikkeen vuorovaikutukseen elämässä.
Työntäminen (Push)
Vauva alkaa jo kahden viikon iässä liikkumaan, kiemurtelemaan, mukautuakseen sisäiseen tai ulkoiseen jännitykseen. Tässä liikkumisessa tapahtuu työntämistä vastusta kohden. Antautumisessa ympäristö tarjoaa stabiliteettia, tukea kun taas työntämiselle ympäristö toimii vaikuttimena. Lattialla ollessaan vauva työntää itseään lattiaa vasten ja saa näin vapautta liikuttaa raajaa. Tämä näkyy selkeästi 3-4 kuukauden ikäisellä vauvalla, joka painaa käsiään alustaa vasten ja nostaa päätään ja ylävartaloaan ylös alustasta aistiakseen ympäristöään selkeämmin. Työntämisen kautta vauva saa aistimuksia kehostaan. Kun kädet työntää lattiaa vasten paino siirtyy selkärankaan ja voima eteenpäin alaraajoihin. Sama tapahtuu toisinpäin kun työntäminen tapahtuu jaloilla. Näin muodostuu käsitys koko kehon yhtenäisyydestä kun kehon ääreisosia aistitaan suhteessa kehon keskustaan. Työntämisestä kehittyy edelleen kehon orientoituminen kohti vertikaalista asentoa ja liikkumisen perusteet kun painoa siirretään kehon puolelta toiselle.
Työntäminen on ratkaisevan tärkeää vauvan kehittymisessä omaksi yksilökseen. Työntäminen toista ihmistä, hoivaajaa vasten luo tilaa omalle itselleen. Työntämällä vauva voi sanoa ei jo silloin kun hänellä ei ole vielä sanoja. Työntäminen tapahtuu siis vuorovaikutuksessa ja tämän vuorovaikutuksen kautta muodostuu käsitys omasta itsestä ja toisesta. Antautuminen ja työntäminen toimivat parhaimmillaan yhteisessä liikekielessä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.
Kurottaminen (Reach)
Vauvan ensimmäiset kurottamiset voidaan havaita kasvoilta kun vauva hamuaa nenällään ja suullaan rintaa tai pulloa. Pian tätä seuraa kurottaminen katseella ja käsillä kohti hoivaajaa sekä muita kiinnostuksen kohteita. Kurotus voi näkyä myös sormien avaamisena samaan aikaan suun kanssa. Kurottamisen avulla vauvaa etsii itselleen nautintoa, mukavuutta, lohtua ja ravintoa. Kurottaminen tapahtuu tilassa kehon ympärillä. Tätä tilaa kutsutaan kinesfääriksi. Vauvan kolmiulotteinen hahmotus omasta kehostaan ja sen ulottuvuuksista kehittyy kurottamisen kautta. Kurottaminen mahdollistaa laajentuvan ympäristön aistimisen ja tarttumisen ympärillä olevaan.
Tarttuminen (Grasp)
Vauvan ensimmäinen tarttuminen tapahtuu kurottamisen seurauksena kun vastasyntynyt hamuaa rintaa ja tarttuu siihen suullaan. Tarttumisen kaikuja näkyy samaan aikaan suun liikkeen kanssa tarttumisen kaltaisena liikkeenä sormissa ja varpaissa. Tarttumisliikkeen kehittyessä mahdollistuu rakkaaseen ihmiseen tai kiinnostavaan esineeseen tarttuminen molemmin käsin. Tarttumisote tarjoaa tilaisuuden tutustua ympäristöön monien aistien kautta ja kolmiulotteisesti. Vauva voi tarttumisen avulla aistia esineen muotoa, painoa ja materiaalia ja oppia mitä mahdollisuuksia se tarjoaa. Vauva tarttuu ympäristön kohteeseen ensin katseellaan ja kun hän voi tarttua esineeseen kädellään ja suullaan, aistitieto voi vahvistua ja integroitua. Kurottaminen tuo esiin tarttumisen ja ne toimivat koordinoidusti yhdessä. Kurottaessa kinesfääri voi laajentua ja samalla horjuttaa keskustan tasapainoa. Tarttuminen luo stabiliteettia tarjoamalla tasapainoa tarttumisen kohteen kautta. Tarttuminen mahdollistaa tyytyväisyyden kun saamme otteen siitä, mitä kohden kurotamme.
Vetäminen (Pull)
Vetämisen liike on läsnä heti vauvan syntyessä kuten kurottaminen ja tarttuminen. Kun vauva saa otteen rinnasta, hän vetää sitä suuhunsa imuliikkeellä. Rinta tarjoaa sopivan vastuksen tälle vetoliikkeelle ja vauva saa aistimuksen koko kehoonsa imemisen seurauksena. Kolmen kuukauden ikäisenä vauva vetää suuhunsa esineet, joihin hän tarttuu. Näin hän voi ottaa selvää mitä vetämisen kohde, ihminen tai esine, voi tarjota hänelle. Vetämisen avulla vauva saa lähelleen hoivaajan, johon hän voi luottaa ja tukeutua, esimerkiksi opetellessaan seisomaan.
Irtipäästäminen (Release)
Irtipäästäminen voi tapahtua vetämisen seurauksena kun toiminto on valmis. Vastasyntyneillä vetäminen loppuu passiivisesti, ei tahdonalaisesti. Esimerkiksi imeminen loppuu kun vauva antautuu rentoutumiselle tai tiivis katsekontakti päättyy kun toinen ärsyke on voimakkaampi. Muutaman viikon ikäisenä vauva voi vapauttaa katseensa kohteesta tahdonalaisesti ja katsella vapaammin ympärilleen. Viiden kuukauden ikäisenä vauva kykenee käsillään tarttumaan esineeseen, vetämään sen itselleen ja päästämään siitä irti. Tämä mahdollistaa esineiden heittämisen ja pudottamisen, mikä onkin vauvoille erityisen mieluisaa heidän esitellessään uutta taitoaan päästää irti. Esineestä irtipäästäminen mahdollistaa kehon uudelleen järjestäytymisen ja siirtymisen seuraavaan tehtävään.
Kehitykselliset liikkeet muodostavat yhdessä kokonaisuuden
Kehitykselliset liikkeet toimivat yhdessä muodostaen kokonaisia liikesarjoja. Nämä voivat olla pienimmästä katseen kohdistamisesta haluttuun kohteeseen, aina isompiin ja laajempiin koko kehon liikkeisiin. Tarkoituksenmukaisissa liikesarjoissa kehitykselliset liikkeet seuraavat toisiaan sulavasti ja koordinoidusti. Puolen vuoden ikäisen vauvan lähtiessä liikkumaan nämä liikkeet tapahtuvat koordinoidusti ja oikea-aikaisesti, jotta esimerkiksi ryömiminen eri vaiheiden harjoittelun seurauksena onnistuu. Kehitykselliset liikkeet kulkevat mukanamme koko eliniän. Niiden avulla olemme yhteydessä itseemme ja maailmaamme.
Kehitykselliset liikkeet kulkevat mukanamme koko eliniän. Niiden avulla olemme yhteydessä itseemme ja maailmaamme.
Psykofyysisessä fysioterapiassa voidaan tarkastella eri keinoin mitä asiakkaan keho kantaa mukanaan ja etsiä helpotusta kehon ja mielen haasteisiin erilaisten oireiden helpottamiseksi. Kehityksellisiä liikkeitä tutkitaan ja havinnoidaan erilaisissa kehollisissa terapiamuodoissa, esimerkiksi tanssi-liiketerapiassa. Marundolla kehityksellisiä liikkeitä voidaan havainnoida osana psykofyysistä fysioterapiaa.
Varaa aika Marundolle psykofyysiseen fysioterapiaan jos olet kiinnostunut tutkimaan millaista liikettä sinun kehosi kaipaa tai millainen liike voisi lisätä hyvää oloa sinun kehossa ja mielessä.
Jos haluat keskustella ennen ajan varaamista niin voit laittaa viestiä mari@marundo.fi tai 040 5919434 niin voimme sopia ajan puhelulle.
Kehitykselliset liikkeet saavat merkityksiä vuorovaikutuksessa. Kehityksellisten liikkeiden psykologisia merkityksiä tulee esiin sanattomassa viestinnässä. Tästä aiheesta lisää seuraavassa artikkelissa: Kehitykselliset liikkeet vuorovaikutuksessa.
Mari
Kehocoach – Lupa olla