Kehityksellisten liikkeiden psykologisia merkityksiä
Kehitykselliset liikkeet saavat merkityksiä vuorovaikutuksessa. Kehityksellisten liikkeiden psykologisia merkityksiä tulee esiin sanattomassa viestinnässä. Kehitykselliset liikkeet muodostavat perustan kaikille liikkeille, joita teemme. Kuusi kehityksellistä liikettä ovat antautuminen, työntäminen, kurottaminen, tarttuminen, vetäminen ja irti päästäminen. Näiden liikkeiden kehittymistä ja merkityksiä on käyty läpi edellisessä artikkelissa: Mitä ovat kehitykselliset liikkeet?
Kehityksellisten liikkeiden kautta ihminen voi lisätä kehotietoisuutta, läsnäoloa ja sisäistä järjestäytymistä. Kehitykselliset liikkeet voivat tarjota myös mahdollisuuden tavoittaa ihmisen kehitysvaiheiden sisältämän sanattoman kokemuksen. Tätä kautta ne tarjoavat mahdollisuuden myös korvaaviin ja korjaaviin kokemuksiin kehon liikkeiden avulla.
Kehitykselliset liikkeet saavat merkityksiä, vahvistuvat ja tulevat tarkoituksenmukaisiksi vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa.
Kehitykselliset liikkeet saavat merkityksiä, vahvistuvat ja tulevat tarkoituksenmukaisiksi vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Hoivaajan peilatessa vauvan liikkeitä, vauva saa vastakaikua liikkeilleen ja oppii näin itsesäätelyä ja ajattelua. Kun ilmaisemme tunteitamme on merkityksellistä, miten se vastaanotetaan hoivaajan taholta. Vastaanottajan reaktiot vaikuttavat siihen uskallammeko ilmaista itseämme vai vetäydymmekö tai uskallammeko käyttää ääntämme vai olemmeko helpommin hiljaa.
Kehon reuna-alueiden (kädet ja jalat) liikkeitä ja tietoisuutta kehittäviä kehityksellisiä liikkeitä ovat työntäminen ja kurottaminen. Ne kehittävät myös sosiaalisia taitoja ja kaikenlaista vuorovaikutusta ympäristön ja toisten ihmisten kanssa ja tukevat näin ollen vuorovaikutteista säätelykykyämme.
Kehitykselliset liikkeet vuorovaikutuksessa ja niiden psykologisia merkityksiä
Antautuminen ja työntäminen
Antautuminen on antautumista paitsi painovoimalle myös toiselle ihmiselle. Antautumisen kautta voimme saada huolenpitoa ja tukea kun olemme vastaanottavaisessa tilassa. Voimme antautua sille mille haluamme, emmekä vain passiivisesti ottaa vastaan mitä tahansa. Antautuminen ja mukautuminen tilanteeseen on erilaista riippuen siitä, kenen kanssa sen koemme. Näissä tilanteissa opimme aina itsestämme omana itsenämme kuin myös itsestämme vuorovaikutuksessa toisen kanssa. Jos vauvalle ei ole riittävää tukea tarjolla, jotta hän voi luottamuksellisesti ja rennosti antautua huolenpitoon, saattaa kehossa aktivoitua turhaa jännitystä, joka voi olla esteenä muiden liikkeiden kehittymiselle.
Työntämisen avulla suojelemme ja puolustamme omaa tilaamme ja omia rajojamme. Työntämällä asetamme rajoja suhteessa toisiin ihmisiin. Voimme tehdä sen sanallisesti sanomalla ”ei” tai keholla nostamalla käden eteen stop -merkiksi. Työntämällä erotamme itseämme toisesta. Jotta tämä erottautuminen mahdollistuu, täytyy työnnettävän kohteen olla riittävän vankka. Tästä voi syntyä kokemus omasta olemisesta sekä olemisesta toisen kanssa. Lapsen katsoessa huolehtijaa kohden ja saadessaan vastakaikua kuten rohkaisua tai hymyä, antaa se erilaisen aistimuksen lapselle kuin jos tätä vastausta ei ole tarjolla. Jos lapsi saa katselleen tukea on lapsen helpompi olla toimissaan varmempi ja energisempi. Antautuminen ja työntäminen toimivat optimaalisessa tilanteessa vastavuoroisesti ja antavat ihmiselle kokemuksia ihmisten välisestä kohtaamisesta koko elämän ajan.
Antautuminen ja työntäminen toimivat optimaalisessa tilanteessa vastavuoroisesti ja antavat ihmiselle kokemuksia ihmisten välisestä kohtaamisesta koko elämän ajan.
Kurottaminen ja tarttuminen
Kurottaminen on kehollinen ilmentymismuoto sille, mitä ihminen haluaa, tarvitsee, kaipaa ja toivoo. Se on yhteyden hakemista. Siihen liittyy uteliaisuus ja kiinnostus. Sekä lapsi että aikuinen kurottaa omassa vuorovaikutuksessaan löytääkseen, tutkiakseen, tullakseen kosketetuksi ja kohdatuksi. Ihminen voi kurottaa kohti toista ihmistä silloin kun kaipaa lohdutusta tai apua.
Tarttumisen toteutumiselle on tärkeää että löytyy riittävän vakaa kohde. Kun lapsi kurottaa kohti hoivaajaansa, on tärkeää että lapselle syntyy kokemus siitä että on joku johon tarttua ja joku joka auttaa takaisin tasapainoon kurottamisesta. Kurottaessa ilmentynyt halu voidaan tyydyttää kun tarttumisella saavutetaan kohde.
Traumatisoituminen voi estää kurottamisen ja yhteyden hakemisen. Jos keho on jähmettynyt tai lamaantunut, voi kurottaminen tuntua täysin mahdottomalta.
Kehityksellisistä liikkeistä kurottaminen, tarttuminen ja vetäminen muodostavat yhdessä liikejatkumon, jonka kautta ihminen voi tuntea itsensä, toisen ihmisen sekä yhteyden oman itsen ja toisen välillä.
Vetäminen ja irtipäästäminen
Vetämisen avulla ihminen voi vetää jotakin mitä haluaa lähemmäs itseään, kuten toista ihmistä. Se auttaa meitä lisäämään läheisyyttä itsellemme ja voimme tuntea tyytyväisyyttä kun saamme haluamamme. Kehityksellisistä liikkeistä kurottaminen, tarttuminen ja vetäminen muodostavat yhdessä liikejatkumon, jonka kautta ihminen voi tuntea itsensä, toisen ihmisen sekä yhteyden oman itsen ja toisen välillä. Tässä vuorovaikutuksessa voidaan kehollisesti havainnoida yhteyden laatua, sen vetovoimaa, vastustusta ja joustavuutta. Näin vuorovaikutus toimii perustana ihmisen autonomian kehittymiselle.
Irtipäästäminen antaa mahdollisuuden päättää edellinen toiminto ja antaa tilaa jollekin uudelle, joka on vasta alkamassa. Irtipäästämisessä ihminen luopuu tai päästää irti jostakin fyysisesti ja/tai psyykkisesti. Tästä seuraa kehollisesti epäjärjestäytymistä ja uudelleen järjestäytymistä ennen uuden alkamista. Irtipäästäminen mahdollistaa antautumisen taas uudelleen.
Psykofyysisessä fysioterapiassa harjoitellaan omien tarpeiden, halujen, tuntemusten ja sen hetken kokemusten huomaamista, ilmaisua ja sanoittamista. Asiakas saa esimerkiksi turvallisesti harjoitella sanomaan mitä toivoo terapeutilta. Terapeutin kanssa voi luottamuksellisesti harjoitella pitämään omia rajojaan esimerkiksi sanomalla ei tai työntämisen kautta kokeilla suurentaa omaa tilaansa. Myös äänenkäyttöä kokeillaan. Monilla ihmisillä on paljon kokemusta hiljaa olemisesta silloin, kun olisi halunnut käyttää ääntään. Miltä tuntuu kun saakin korottaa ääntään ja vaikka huutaa. Liikkeiden ja liikkumisen kautta jokin ihmisen kokemuksessa keskenjäänyt liikemalli voi tulla päätökseen.
Marundolla psykofyysisessä fysioterapiassa havainnoidaan yhdessä asiakkaan kanssa mitä asiakas saattaisi tarvita, jotta keholle ja mielelle löytyisi lupa olla.
Jos kiinnostuit ota yhteyttä mari@marundo.fi tai 0405919434 tai voit varata suoraan ajan itsellesi psykofyysiseen fysioterapiaan
Kirjallisuutta joissa lisää tietoa kehityksellisistä liikkeistä:
Bainbridge Cohen, B. 2012. Sensing, Feeling and Action. The Experiential Anatomy of Body-Mind Centering. 3.p. Northampton: Contact Editions.
Frank, R. & La Barre, F. 2011. The First Year and the Rest of Your Life. Movement, Development and Psychotherapeutic Change. New York: Routledge.
Punkanen, M. 2025. Traumatisoitunut keho ja mieli. Printon: Tuuma-kustannus.
Mari
Kehocoach – Lupa olla