Miten olla toiselle ihmiselle ihminen, äiti, vanhempi, ystävä, puoliso?
Näin äitienpäivän aattona mietin, miten lisätä itsemyötätuntoa elämään ja miten olla äiti, niin kuin on minulle sopivaa? Uskon, että ihminen on parhaimmillaan, kun hän saa olla oma itsensä, sellaisena kuin itse tuntee, kokee ja haluaa. Omaan parhaimpaansa pääsee silloin, kun itse voi mahdollisimman hyvin. Mahdollisimman hyvin ei tarkoita aina erinomaisesti, vaan tähän hetkeen suhteutettuna, mikä on mahdollista minulle nyt. Tärkeää on kysyä itseltään myös, mitä minä tarvitsisin. Samalla muistaen sen, että vaikka tässä hetkessä asiat eivät tuntuisi olevan parhaalla mahdollisella tavalla tai edes hyvin, niin säilyy tietoisuus siitä, että koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää.
Välillä ei vaan pysty ymmärtämään miksi tuntuu pahalta, vaikka kaikki olisikin ihan hyvin.
Aina ei ole ihan helppo tehtävä olla äiti/minä itse, niin kuin on hyvä juuri minulle. Meillä on paljon tiedostamattomia odotuksia, arvoja, malleja, asenteita, toiveita ja ties mitä päässä ja kehossa. Välillä ei vaan pysty ymmärtämään miksi tuntuu pahalta, vaikka kaikki olisikin ihan hyvin. Tähänkin syitä voi tietysti olla monia, kuten väsymys ja kiire, jolloin mikään ei tunnu hyvältä. Tiedostamattomat asiat voivat nousta pintaan silloin, kun kaiken pitäisi olla ihan hyvin. Silloin näille poislaitetuille asioille ja tunteille on ikäänkuin tilaa pulpahtaa mielen päälle tai tuntua kehossa niin, että ne tulevat huomatuiksi.
Lohdullista on se, että näille kaikille asioille voi tehdä jotain.
Lohdullista on se, että näille kaikille asioille voi tehdä jotain. Ensimmäinen asia on huomata omat tunteet ja tuntemukset kaikessa rauhassa. Sen jälkeen omassa tahdissa hyväksyä sekä itsemyötätuntoisesti ja rehellisesti tarkastella näitä ajatuksia ja tunteita. Tätä on ehkä helpompi tehdä toisen ihmisen kanssa, ikään kuin meloa läpi virtojen yhdessä.
Tämän itsemyötätuntotaidon opettelu ja harjoittelu on ensiarvoisen tärkeää, koska äitiyden ja ihmisyyden asiat eivät taida koskaan tulla valmiiksi. Juuri kun olemme mielestämme valmiita, asiat ja ihmiset ympärillämme ovatkin jo muuttuneet ja minä itse siinä mukana. Työ ei ala kuitenkaan alusta, vaan matkan varrella saamme tehdä uusia havaintoja ja oivalluksia, sekä oppia uusia taitoja ja asioita itseltämme ja muilta ihmisiltä. Melominen muuttuu opettelun myötä taidoksi, joka auttaa läpi suurempienkin aallokkojen ja välillä ehtii ihailla maisemiakin. Eikä edes haittaa jos välillä molskaltaa veteen, näinhän välillä käy. Jos silloin voisi todeta itselleen vaikkapa: ”Hupsista, päätinpä sitten kastautua”.
Jos kaipaat toista ihmistä pohtimaan näitä asioita kanssasi, varaa aika kehokoutsaukseen https://vello.fi/marundo/
Lempeä, lepoa ja myötätuntoa päivääsi oletpa sitten yksin, kaksin, kolmin tai isommassa porukassa.
Mari
Kehocoach – Lupa olla
P.S. Jos haluat harjoitella tunteiden hyväksymistä itsekseen, Eft-naputtelu voi olla siinä apuna.
Voit luke siitä lisää https://marundo.fi/kehoon-sailotyista-tunteista-vapaaksi-eftn-avulla/
Löydät myös Marin tekemän videon aiheesta täältä: https://youtu.be/QBCfDD0O8PY